Torstaina lähdin vanhempieni kanssa aikaisin aamulla ajelemaan kohti Hankoa. Tarkoitus oli ollut yrittää keskiviikkona, mutta se ei sitten onnistunut. Etukäteen olin ollut jokseenkin epäröivä koko päivän suhteen, mutta  onneksi otin päivän aikana kuvaannollisia askelia, vaikka konkreettiset jäivätkin suurelta osin väliin. Mutta yritin ajatella positiivisesti ja iloita "pakkolevosta".

Hangon satamasta nousimme pieneen laivaan, jossa näin ohimennen kerrottuna on matkustellut itse Urho Kaleva Kekkonen. Pian maista irtautumisemme jälkeen monitoimimies iski soppalautaset ja ison kattilan pöytään ja kehoitti syömään. Ruokana oli herkullista lohikeittoa, joka maistui meren aaltojen keinuttaessa laivaa. Suuren pöydän ääressä lusikoidessamme mietin erilaisia laivayhteisöjä. Millaista on ollut entisajan merimiehillä? Kuinka laivoille on hommattu kokit? Millaista työ on ollut? Entä elämä merillä?

1806357.jpg

Parin tunnin matkan aikana ihastelimme laivan kannella vielä kaunista säätä. Olin hämmästynyt kaikista taivaan ja meren sinisen eri sävyistä. Merta näkyi silminkantamattomiin, vaikkakin rajan taivaasta erotti selvästi. Mukana ollut opas kertoi meille Bengtskärin taistelusta jatkosodan ajalta, ja värikäs kerronta loi vaikutelman, että mies oli itse ollut majakkaa puolustamassa 63 vuotta sitten!

1806361.jpg

Määränpäämme oli siis Bengtskärin majakka. Se oli rakennettu vuonna 1906 ja siellä oli asunut parhaimmillaan viisi perhettä, 32 henkeä joista 21 lasta. Saari ei ollut edes kovinkaan iso, laidunmaata edes nimeksikään, joten vähäisistä eläimistä lampaat oli jouduttu soutamaan parin kilometrin päähän kesäisin. Jos elämä saarella, joka nyt on vain matkailukäytössä, on kovaa, sillä mantereelta on tuotava käyttövesi ja ruokatarvikkeet, niin mitä se sitten viime vuosisadan alussa on sitten mahtanut olla. Paria päivää ennen meidän saarelle menoamme oli merellä tuullut oikein roimasti ja valtavat aallot olivat pyyhkäisseet rappuset meren syövereihin. Kovalla säällä voi voimakkaat aallot tosiaan pyyhkäistä kaikki tarpeeksi irtonaiset sen siliän tien! Nytkin saarellaoloaikaamme jouduttiin lyhentämään, sillä merellä tuuli melkoisesti ja saimme kuulla, että jos viipyisimme saarella pidempään, emme välttämättä pääsisikään takaisin mantereelle, noin 28 kilometrin päähän.

1806368.jpg

Reilu tunti riitti hyvin, vaikka mielelläni olisin jäänyt tutkimaan kallioita, kaiverruksia ja majakkaa tarkemmin. Saimme lyhyen opastuksen majakan historiasta, jonka jälkeen kipusimme reilut 250 askelmaa majakan torniin. Alas tullessa alkoi jo jaloissa täristä!

1806371.jpg

Muistelin joululomalla lukemaani kirjaa Myrskyluodon Maija. Elämä on ollut kovaa tuolloin 1900-luvun alussa, mutta millaista se sitten on ollut Bengtskärillä! Sadevettä on täytynyt kerätä ja käyttää säästeliäästi. Jos jotain vaivaa tuli, niin lääkkeet löytyivät omasta takaa, sillä lääkärin luo olisi pitänyt soutaa pitkä matka.

Paluumatkalla tuuli ja sade tosiaan yltyivät niin että aallot heiluttivat laivaa toisinaan melko rajustikin. Laivan keittiössä kuului lautasiakin lentelevän ja räsähtävän lattialle, ja toiset matkustajista pitelivät silmiään kiinni estääkseen pahaa oloa. Konjakin kerrottiin auttavan pahaan oloon, se nimittäin stimuloi ja rauhoittaa keskushermostoa.

Näin lyhyesti reissua kuvailtuna reissu oli kuitenkin loistava. Majakalle oli nostalgista mennä, kuulla historiasta ja yrittää eläytyä tapahtumiin. (Sivuhuomautuksena vielä, että saarella on mahdollisuus yöpyä, esimerkiksi yhden hengen huoneessa hintaan 110 euroa!) Oli mukava ottaa irtiotto arjesta. Onhan minulla ollutkin tässä hiukan aikaa hengähtää töiden loputtua viikko sitten, mutta olenko toisaalta hengähtänyt marjojen poimimisen lomassa?

Paluu Ouluun lähenee kovaa kyytiä. Mielessä vilisevät ristiriitaiset ajatukset. Päälimmäisenä valitettavasti pelko ja hienoinen ahdistus, sillä ehkä vain pelkään, että viime vuotta varjostanut paha olo jatkuisi. Mutta järki sanoo, että edessä on täysin uusi alku! Uusi asunto, kämppis, elämäntilanne, ei työtä, vain koulu. Olen vain ehkä liian juurtunut kotipaikkakuntaani, josta on viime aikoina tullut rakkaampi kuin koskaan. Alkukesän henkinen väsymys on vaihtunut fyysiseen, mutta mieluummin näin.

On ollut ihana kesä. Niin paljon on mahtunut, niin paljon tunteita ja asioita käsiteltävänä. Mutta silti... paras kesä koskaan. Vapauden kesä 2008!